Emmin tarina: Asennemuutos auttoi löytämään liikunnan ilon

Olen Emmi 35 vuotta ja istun työkseni läppärin äärellä.
 
Olen ollut Olon asiakas jo vuosia, mutta minun suhteeni liikunnan kanssa on ollut hankala. Minulle liikunta tarkoitti pitkään vain jotain ikävää, jolla joko rankaisin itseäni laiskottelusta ja ”vääristä” syömisistä tai jolla yritin pudottaa painoa. Hikoileminen ja hengästyminen olivat epämukavia asioita, ja ajattelin, etten vain ole liikunnallinen ihminen, niin kuin jotkut.
Aloittamisen vaikeus ja asennemuutos

Reilu vuosi sitten päätin kuitenkin muuttaa asennettani, lopettaa hampaat irvessä liikkumisen ja yrittää löytää tavan liikkua, jota voisin edes sietää ja joka pysyisi mukana arjessa. Kokeilin Ololla erilaisia jumppia ja innostuin kahvakuulasta. Kun kunto nousi vaivihkaa, uskaltauduin monille muillekin tunneille, ja yhtäkkiä jaksoinkin paljon enemmän kuin olin uskonut. Hikoilusta tuli ihan hauskaa ja innostuin itseni haastamisesta, kun pääsin aloittamisen vaikeuden yli.

Pakko pois ja nautinto tilalle

Siirryin kuntosalin puolelle, koska halusin seurata omaa kehitystäni tavoitteellisemmin. Sain valmentajalta minulle räätälöidyn kuntosaliohjelman, jonka kanssa pääsin tehokkaasti alkuun. Tuntui hyvältä tietää, että ohjelma oli tehty minua varten ja minun tavoitteeni mielessä. Silloin tapahtui isoin muutos. Oman kehityksen huomaaminen on innostanut treenaamaan ja salille lähteminen on ollut hauskaa. Olen huomannut muutoksen ulkoisessa olemuksessani, mutta erityisesti pääni sisällä. En ole enää aikoihin liikkunut pakosta tai miettinyt, mihin suuntaan vaa’an lukema kallistuu, vaan yksinkertaisesti nautin kehoni liikuttamisesta eri tavoin.

Ulkonäkökeskeisyydestä liikunnan iloon

Olen uudenlaisessa yhteydessä kehooni, kuuntelen sitä ja kaipaan liikettä. Olen ymmärtänyt, miten tärkeää on tehdä asioita pitkällä tähtäimellä oman hyvinvointini eteen. Salilla kehittyminen on tuonut tunteen siitä, että pystyn raskaisiinkin asioihin, jos vain yritän. Huomio oman ulkonäön murehtimisesta on siirtynyt iloon siitä, mihin kaikkeen oma keho pystyy. En olisi kaksi vuotta takaperin voinut uskoa, että pystyn kaikkiin niihin asioihin, joita jaksan tällä hetkellä tehdä. En enää katso peiliin kriittisesti, vaan iloisena ja hämmentyneenä siitä, että minusta on ollut tähän.

Tuntuu hienolta, että olen vihdoin 35-vuotiaana löytänyt liikkumisen ilon ja olen paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin elämässäni!

*kuvassa fysioterapeutti Saara

Author picture