Olin leikitellyt ajatuksella ravintovalmennuksesta jo hyvän aikaa. Ruoka aiheutti minussa suurta epävarmuutta ja ahdistusta, aliravittu kehoni sai ensin minut ahmimaan, sitten taas rankaisemaan itseäni näännyttämisellä. Energiatasoni olivat yleensä nollassa enkä usein olisi jaksanut muuta kuin maata sängyssä ja nukkua. Töihin ja opiskeluun lähteminen vaativat valtavaa tahdonvoimaa, mielialani oli negatiivinen ja itsetuntoni surkea. Kun 2 kk valmennus paljastui joululahjojen joukosta, en ollut kuitenkaan innoissani. Odotin rasittavan tarkkaa syömisten kirjaamista ja surkeiden valintojeni läpikäyntiä yhdessä koko elämänsä timminä olleen superihmisen eli valmentajan kanssa. Sinänsä ennakkoluuloni toteutuivat, mutta eivät niin ahdistavassa muodossa kuin olin odottanut. 

 

Valmennuksessa keskityttiin ilahduttavalla tavalla maanläheisiin ja helposti ymmärrettäviin perusasioihin. Osa yksi, unohdetaan kaikki muu ja keskitytään ateriarytmiin eli käytännössä syömisen lisäämiseen. Alussa tarvittavat ateriamäärät tuntuivat hurjilta, miten yksi ihminen voikin syödä näin paljon? Melko nopeasti nousseet energiatasoni puhuivat kuitenkin puolestaan. Ensimmäistä kertaa pariin vuoteen, halusin ja jaksoin jälleen tanssia kotonani lempimusiikkini tahtiin. Kiihtynyt sydämensyke tuntui vaihteeksi hyvältä ja lihasten polte nautinnolliselta uupuneen sijasta. Kuin elimistöni olisi herännyt ja halusi nyt testata omien kykyjensä rajoja, mahdollisimman yllättävällä ja palkitsevalla tavalla. 

 

Valmennuksen osat kaksi ja kolme, laatuun kurkistaminen. Sydänmerkkituotteiden valinta, sokeri- ja rasvamäärien vilkaisu ainesosaluetteloista sekä pienten parempien valintojen tekeminen arjessa yksi päätös kerrallaan, ovat muutokseni kulmakivet. Terveellinen ruokavalio ei tarkoita puolikasta porkkanaa päivässä, päinvastoin, paras ruokavalio on monipuolinen, värikäs sekä herkullinen ja siihen saa silloin tällöin kuulua myös italialaista pastaa. Ihanan smoothien valinta sipsipussin sijasta, herkkupäivän valinnaksi suklaapatukka kokonaisen levyn sijasta, täysjyvää vehnän tilalle ja luonnollisia makuja sisältävien, sokeroimattomien tuotteiden valinta jäivät yllättävän helposti normeiksi.

Mutta jotta elämänpituinen muutos olisi mahdollista, jotta sen vaatiman työn jaksaa tehdä, on nykytilanne ensin uskallettava kohdata. Itse koin suurta häpeää siitä, millaiseen kuntoon olin itseni saattanut. Tässä kohtaa armo ja hyväksyntä astuvat esiin. Elämä tapahtuu, ihminen tekee huonoja valintoja ja päätyy vahingoittamaan itseään. Ikinä ei ole kuitenkaan liian myöhäistä muuttaa suuntaa. Ihmiskeho on ihmeellinen, se ryhtyy vauhdilla parantamaan itse itseään, kun sille alkaa antamaan hyviä keinoja. Energiatason nousu, hyvä mieli ja esiin hiipivä ylpeys muutoksen aloittamisesta auttavat eteenpäin, luoden uteliaisuutta sitä kohtaan, mitä kaikkea kyseisellä tiellä voi saavuttaa. Sen innoittamana otin vuoden määräaikaisen kuntosalijäsenyyden. Elämä on hallitsematonta, mutta ehkä raudan nosto omin voimin tuo siihen haluttua hallinnan tunnetta. 

 

Valmentaja-Tanjan kommentit: Susanna osasi hienosti ilmaista juuri niitä monia tunteita ja ajatuksia, joita painonpudotusprosessiin liittyy. Niin kuin moni muukin ravintoasioiden kanssa turhautumiseen asti painiva nainen, Susannakin oli saanut ”infoa” ravinnosta eri lähteistä. Usein painonhallinnan ongelmahan ei ole tiedon puute, mutta saatamme poimia myös sellaisia oppeja, jotka eivät juuri meillä toimikaan ( ja toimivatko jollakin toisella todellisuudessa ja pitkällä aikajanalla jää usein selvittämättä). Itsekin kuulen jatkuvasti, kuinka jokin laihdutuskuuri oli niin hyvä, vaikka nykyiset paino-ongelmat usein kumpuavatkin juuri näistä nälkäkuureista ja kalorinlaskemisista, joilla on aiheutettu jopa hallitsematon nälkävelka kehoon. Painonhallinta tarkoittaa lopulta tasapainoa, ei nälässä pitoa niin että paino putoaisi haluttuun lukemaan.

 

Tapasimme Susannan kanssa kolme kertaa, ja energiatasojen nousun ja aivosumun väistymisen huomasi välittömästi toisella tapaamisella. Susanna oli saanut luvan syödä; ateriarytmi pitää verensokerin tasaisena, keho ja aivot saavat energiaa pystyäkseen toimimaan, passiivisuus vaihtuu tanssiin ja elämässä onkin yhtäkkiä mahdollisuuksia ja unelmat voivat toteutua!  Eli vaikka painonpudotuksessa tähdätään siihen, että energiankulutus ylittää energiansaannin, se ei tarkoita sitä, että pitäisi olla nälissään.

 

Puhuimme Susannan kanssa myös tunnesyömisestä, eli syömme silloin kun ahdistaa ja masentaa mutta välillä myös palkitsemme sillä itseämme kun olemme selviytyneet taas yhdestä päivästä tai askareesta. Annamme ehkä itsellemme myös täydellisen luvan herkutella, kun olemme tilanteessa, missä meille tarjotaan ruokaa, esim. kotipuolessa käydessä. Näissä tilanteissa auttaa, kun ateriarytmi on säännöllinen ja suunnittelee etukäteen, mitä syö. Herkut kuuluvat normaaliin, terveelliseen ruokavalioon, mutta niitä ei kannata syödä päivittäin.

 

Minä en ole ollut timmi PT alkujani, joten tiedän painonpudotuksen haasteet ja ne kaikki ikävät tuntemukset siihen liittyen. En myöskään hetkessä muuntautunut liikunnalliseksi, vaan ajan kanssa. Ja aika tarkoittaa tässä vuosia, mutta olen onnellinen siitä hetkestä vuosia sitten kun sain tarpeekseni passiivisuudesta ja valitsin kuntosalin ja liikunnan. Susanna on minun aloitustilanteessani nyt ja toivottavasti löytää liikunnan ilon ja jatkaa matkaa kohti sellaista hetkeä, että omissa nahkoissa on hyvä olla!