Leikkauksen jälkeen molemmat jalkani tuntuivat hyytelöltä ja tasapainoni heilahteli. Sairaalassa minua muistuteltiin ja varoiteltiin useaan kertaan, että leikkauksen jälkeen on erityisen tärkeää pysyä pystyssä eikä saa kaatua ja niinpä päätin ottaa pt-valmennusohjelman. Tavoitteeni oli, että ohjatussa valmennuksessa saisin voimaa jalkoihin ja tasapainoni parantuisi. Ajattelin, että leikkaus menisi hukkaan, jos en pystyisi enää liikkumaan ja kulkemaan erilaisissa tapahtumissa ilman keppejä, jotka osoittautuivat melko hankalaksi käyttää eivätkä olleet yhtään mieluisat minulle.

Valmennus on ollut rohkaiseva ja se on edennyt askel kerrallaan vaativammalle tasolle. Jos en ole pystynyt jotain liikettä tekemään tai se on käynyt kipeää, liikettä on muutettu sopivammaksi. Motivointia olen saanut roppakaupalla ja sitä olen myös tarvinnut, kun usko on välillä meinannut lopahtaa vuoden aikana.

Olen ollut Juulian valmennuksessa helmikuusta marraskuun -24 loppuun ja sinä aikana olen oppinut kosolti uusia liikkeitä, joita pystyn tekemään itsekseni. Tärkein tulos on, että jalkavoimani ja tasapainoni ovat parantuneet niin, että pystyn kävelemään yhtäjaksoisesti jopa seitsemän kilometriä ilman sauvoja (aiemmin jo parikin kilometriä tekivät tiukkaa). Myös tasapaino on parantunut huomattavasti, vaikka portaita ylösnouseminen ilman kaidetta on vielä haasteellista ja vaatii lisää voimaharjoittelua. Lisäksi alussa olin epätietoinen mitä liikkeitä voin tehdä ilman, että tekonivel lonksahtaa pois paikoiltaan. Pt-ohjauksessa sain varmuuden siitä, että nivel kyllä pysyy paikoillaan ja riski sijoiltaanmenoon on pieni, kun vältän tiettyjä kiertoliikkeitä. Harjoittelun edetessä rohkaistuin myös tekemään liikkeet laaja-alaisesti ja hallitusti.

 

Olen molemmilta puolin pitkäikäistä sukua, joten ajattelen, että myös minulla on vielä monia vuosia elinaikaa jäljellä. Niinpä treenaamiseen minua motivoi haluni pysyä aktiivisena ja toimeliaana mahdollisimman pitkään siten, että pystyn huolehtimaan itsestäni ja osallistumaan erilaisiin minua kiinnostaviin tapahtumiin. Niin ikään ajattelen, että fyysisen kunnon kohottaminen myös edesauttaa aivojen ja muistin toimintaa.

 

Valmennuksen aikana Raijan voimatasot lähtivät hienosti kasvuun ja liikkuminen tuli varmemmaksi. Kuntoutusprosessi ei aina ole nousukiitoa, vaan matkalle voi osua haasteita, joihin tulee kiinnittää huomiota. Raijalla yksi haaste oli lonkkien sisäkiertävän linjauksen korjaantuminen leikkauksen myötä neutraalimmaksi, mikä käytännössä tarkoitti uuden askelluksen harjoittelua, siihen tottumista sekä eri lihasryhmien optimaalisempaa käyttöä ja voimaharjoittelua, nyt kun liikelaajuutta saatiin takaisin ja uudelleen käyttöön. Keho toimii kokonaisuutena ja aina ei vältytä kolotuksilta myös muissakin paikoissa, kuten selässä, mutta Raija oppi valmennuksen myötä erinomaisia keinoja, jotka verryttävät ja helpottavat kehon jäykkyyksiä. Valmennuksen loputtua Raijalla on selkeät tavoitteet, mitä vielä tarvitsee harjoitella ja säännöllinen tekeminen toi niin valmennuksen aikana että jatkossakin hyvää kehitystä ja niin ikään vahvistaa kehoa sekä pystyvyyttä. Jalat kantavat hyvin ja askel on keveä. Hienoa työtä Raija, olet osoittanut erinomaista esimerkkiä tekonivelleikkauksen jälkeisestä toiminnasta!”