Valintani psykofyysiseen fysioterapiaan tuli uupumustilanteessa, jossa fyysinen toimintakyky ei kestänyt normaalia treeniä. Keho kipuili jo pelkästä kävelystä. Fyysinen ja psyykkinen uupumus oli hyvin kokonaisvaltainen. 

 

Psykofyysisessä fysioterapiassa koin, että kuntoutumisen kulmakivi oli minun oma tuntemukseni siitä, mitkä ongelmakohdat ovat haasteellisia ja missä järjestyksessä ne käsitellään. Sain ymmärryksen siitä, että fyysinen treeni ei ollut tässä kohtaa ensimmäisenä kuntoutuksena. Psykofyysinen fysioterapia herätti minut ymmärtämään, että tarvin hidastamista.

 

Psyykkisen kuormituksen purku antoi tilaa tunteille ja hyväksynnälle omaa kehoa kohtaan. Minulle tuli erilainen suhtautuminen kuntoiluun ja halu tehdä hyvää keholleni sekä olla armollinen iän tuomille muutoksille. Kohtasin omat rajani suhteessa itseeni ja ympäristöön. 

 

Tapaamisissa koin tulleeni kuulluksi ja omat tavoitteeni ohjasivat työskentelyä alusta loppuun. Tunnen, että suorittamisen sijaan pystyn nyt kuuntelemaan itseäni paremmin. Tämä ei ole vielä itsestäänselvyys, vaan koen tarvitsevani asioihin päivitystä ajoittain.

 

Suosittelen psykofyysistä fysioterapiaa kaikille, mutta etenkin uupumustilassa ja stressitilassa oleville.

 

 

Yhteistyö asiakkaan kanssa on ollut luontevaa ja antoisaa. Oli hienoa nähdä, miten rohkeasti asiakas pysähtyi oman tilanteensa äärelle ja haki itselleen apua. Asiakas toi tapaamisissa avoimesti esiin ajatuksiaan, toiveitaan ja kokemuksiaan, jotka antoivat koko ajan suuntaa siitä, mihin tällä hetkellä on hyvä keskittyä ja mikä on hänelle sopivaa ja mahdollista. Tämä osoitti jälleen sen, kuinka tärkeää on kuunnella ja luottaa asiakkaan omaan kokemukseen. Hän tuntee oman itsensä ja tilanteensa parhaiten, tuntee, mikä hänelle toimii ja mikä ei. Asiantuntijan tuen myötä hän oppii itsekin luottamaan omiin tuntemuksiin ja kuuntelemaan niitä.

 

Prosessissa näkyi hyvin se, että välillä kuntoutuminen lähtee liikkeelle sillä, että annetaan tilaa palautumiselle, tunteiden käsittelylle ja uudenlaisen kehosuhteen rakentamiselle. Yhteys kehon liikkeeseen on hyvä pitää mukana jollakin tavalla, vaikka voimat olisivat vähissä. Joskus se on muutaman minuutin kävely tai lempeä venyttelyhetki. Olennaista on oppia tunnistamaan juuri siinä hetkessä sopiva tapa antaa keholle liikettä.

 

Oli mahtava kulkea hetken aikaa tämän asiakkaan rinnalla ja nähdä kuinka voimavarat ja asiakkaan hyvinvointi pikku hiljaa lisääntyivät. Oli antoisaa nähdä, miten asiakkaan itsemyötätunto ja armollisuus itseään kohtaan kasvoi ja luottamus omaan kehoon vahvistui.