Pikkulapsiarki ja treenaaminen
Perheeseeni kuuluu puoliso ja kaksi pientä lasta. Poikani on touhukas 5-vuotias ja tyttöni energinen 2-vuotias. Perheeni on minulle merkityksellisin asia elämässäni. Ilman terveyttä en kuitenkaan voi pitää 100 % huolta tästä kalliimmasta aarteesta, joka minulle on suotu. Ilman terveyttä en myöskään voi nauttia työstäni, jota pidän äärimmäisen tärkeänä ja mielekkäänä. Siinäpä timanttinen elämän top 3 tällä hetkellä: terveys, perhe/ läheiset ja työ.
Mielestäni sanonta “en minä nyt ehdi/jaksa/pysty/pääse liikkumaan, kun lapset ovat niin pieniä” voisi muuttaa sanonnaksi “nyt mun viimeistään on tärkeää pitää itsestäni huolta, kun lapset ovat pieniä”. Minä ainakin koen, että riittävän hyvä kunto auttaa kotona ja töissä jaksamisessa. Toki myös levon, palautumisen ja ravinnon merkitys tulee huomioida. Tässä tekstissä keskityn nyt liikunnan merkitykseen arjessa jaksamisessa, omien kokemusteni pohjalta.
Pikkulapsiarki on melko hektistä ja lasten tarpeet menevät usein omien edelle. Se ei kuitenkaan pidemmän päälle ole vanhemman hyvinvoinnille hyväksi. Omatkin tarpeet tulee huomioida. Haluan voida hyvin ja jaksaa arjessa; kotona, töissä ja omissa harrastuksissa. Haluan olla sellaisessa kunnossa, että jaksan pyörittää hektistä pikkulapsiarkea. Haluan, että arki ei ole ainoastaan selviytymistä päivästä toiseen.
TÄLLÄ HETKELLÄ PERUSTREENIVIIKKONI NÄYTTÄÄ TÄLTÄ:
Ma: Työmatkapyöräily n.50 min. + peppu30-tunti
Ti: Spinning 30 min + lihaskuntojumppa 45 min.
Ke: Oma ylävartalopainoitteinen salitreeni n. 45 min. heti töiden jälkeen
To: Lepopäivä tai aktiivinen palauttelu
Pe: Oma alavartalopainoitteinen salitreeni n. 45 min. heti töiden jälkeen
La: Matalasykkeinen kävely tai hölkkä n. 45 min.
Su: Vaihtelee fiiliksen mukaan; keskivartalopainotteinen salitreeni tai kävely n.45 min.
Lisäksi työpäivien aikana tulee tehtyä paljon taukojumppaa valmennusten aikana, kun näytän asiakkaille liikkeitä tai teen esimerkiksi alkulämmittelyliikkeitä yhdessä asiakkaan kanssa. Iltaisin pyrin tekemään muutaman huoltavan liikkeen ennen nukkumaan menoa. Täytyy huomioida, että jokaisen tausta ja tilanne ovat erilaiset, joten sama ohjelmointi ei todellakaan toimi kaikille.
MITÄ OLEN OTTANUT ERITYISESTI HUOMIOON PIKKULAPSIARJEN JA TREENIEN YHDISTÄMISESSÄ
♡ Treenin sisältö ei aina onnistu suunnitelmien mukaan. Jos esim. yö on ollut huono, en todellakaan tee suunnitelman mukaista kovaa salitreeniä vaan kevennän kuormaa ja sarjamäärää tai vaihdan kokonaan toiseen lajiin, esimerkiksi kävelyyn. Todella harvoin jätän treenin kokonaan tekemättä.
♡ Treenin keston ei tarvitse olla kovin pitkä. 30-45 min. kävely, hölkkä tai salitreeni on jo paljon enemmän kuin ei mitään.
♡ Treenien ajankohdat kannattaa suunnitella ennalta puolison ja/tai tukiverkon kanssa. Toki lastenkin kanssa voi liikkua ja tehdä treenejä; tällöin treenit voivat olla esim. lenkkeilyä rattaita pukaten, pyöräilyä, kotijumppaa tai ulkoliikuntapuistotreeniä. Lapset saavat samalla hyvää esimerkkiä liikunnan ilosta.
♡ Treeni on hetki, jolloin saan keskittyä täysin itseeni, omaan olooni ja hyvinvointiin. Keho on äärimmäisen fiksu ja sitä kyllä kannattaa kuunnella. Treenihetki on yksi hyvä hetki aistia, kuinka minä ihan oikeasti voin. Se on myös tärkeää vastapainoa arjen pyöritykseen. Jokaisesta treenihetkestä olen todella kiitollinen.
♡ Huomioin kokonaiskuormituksen. Pikkulapsiarki, molemman vanhemman kokoaikatyö, kaikkien perheenjäsenten omat harrastukset ja muut menot ovat melkoinen palapeli välillä. Jos keho ja mieli käy pidemmän aikaa ylikierroksilla, on todella hankala pysähtyä ja rentoutua. Tähän auttaa parhaiten kunnon yöunet ja hengitysrentoutukset. Tunnen kyllä heti kun keho ja mieli alkavat palautua takaisin treenien pariin.
♡ Stressaavissa ja kuormittavissa elämäntilanteissa treenaaminen ei ole järin tavoitteellista, vaan ennemminkin ylläpitävää. Tilanteen ja asian hyväksyminen tuo levollisuutta mielelle. Riittävä armollisuus on hyvä muistaa. Tilanne on väliaikainen ja teen hyvinvointini eteen jotain muuta kuin kovaa treeniä. Tulee kyllä taas hetki, kun kokonaisvaltainen kuormitus laskee ja pääsee taas kovempien ja tavoitteellisempien treenien pariin.
Onhan tämä pikkulapsiarki melkoista tasapainoilua. Välillä arki rullaa superhyvin ja kaikki tuntuu tasapainoiselta ja helpolta. Välillä taas perheenjäsenet sairastavat jonkun pöpön toinen toisensa perään ja yritetään vain selviytyä päivästä toiseen. Rullaava arki tuntuu noiden haastavampien ajanjaksojen jälkeen taivaalliselta. Sellaista se on, elämää. Elämänmakuista sellaista. Tärkeintä, että jokainen perhe löytää omanlaisen tavan elää. Tavan, joka on jokaiselle osapuolelle riittävän hyvää.
Ihanaa arkea ja liikunnan iloa kaikille!
Fysioterapeutti Saara Cajan
